Hankekieltä ja –kulttuuria

TEKSTI | Marilla Kortesalmi

Käytetty sanasto ja kieleen kietoutunut huumori synnyttävät ryhmän sisäistä koheesiota. Lähtökohtana on, että kieltä ymmärretään. ’Vanha käsi’ on tullut tutuksi kaikille virtuaalikokouksissa istuneille. Muussa yhteydessä toteamus ei tarkoita yhtään mitään.

Jokaiseen tiiviisti vuorovaikuttavaan työyhteisöön syntyy omia sanoja ja sanontoja. Näin myös hankkeissa. Hankkeissa vedetään hankehumppaa ja puhutaan hankejargonia. Hankehumpassa parina ovat toisilleen tuntemattomat (ja tuntemattomiksi jäävät) dokumenttien ulkomainen tarkastaja ja hanketoimija. Askeleet kulkevat tähän tapaan.

”Osallistuit kokoukseen 18.1.2019?” ”Kyllä pitää paikkansa. Matkalaskussa näkyvissä matkakustannus.”
”Käytitkö matkakorttia?” ”Kyllä.” ”Sehän ei dokumentoi sinun matkustamista. Voitko mitenkään todentaa olleesi paikan päällä?” ”Kalenterista löytyy merkintä.” ”Olisiko jotain luotettavaa todistetta siitä, että todella olit tuossa paikassa tuohon aikaan? Esimerkiksi valokuvia kokouksesta? Allekirjoituksilla varmistettuja osallistujalistoja?” ”Emme ottaneet kokouksessa kuvia.”  (!) ”Kyllä kokoontumisista olisi aina hyvä ottaa.”

Etäkokoukset ovat onneksi yleistyneet nopeasti. Millainen arkistointihaaste olisikaan dokumentoida jokaisen kokouksen kuvatodisteita, jos kokouksia on kymmenittäin joka viikko.  

Hankejargonia esiintyy, kun saman asian ympärillä viihtyvät ihmiset pääsevät yhteen ja ääneen. Urbaania kasvua –hankkeen työpajoissa olemme ideoineet teknologisten investointien kipinäalustoja (eli miten valjastaa yrityksissä kytevä teknologisen investoinnin tarve konkreettisiksi suunnitelmiksi), resilienssikoulutusta pakohuoneessa (eli yhteisöllisen selviytymiskyvyn vahvistaminen pakopelimenetelmän avulla) sekä konsulttien speed deittiä (eli eri alojen asiantuntijoiden lyhyitä konsultaatioita).  Kieli on tuttua, mutta sisältö avautuu vain tiettynä ajan ja paikan hetkenä.

Tiiviin työnteon kieleen ja sanastoon kietoutuu usein myös toimijoiden yhteisesti ymmärtämä huumori. Erityisesti tiukkoja ja vaikeita tilanteita pyritään keventämään huumoria sisältävällä vuorovaikutuksella. Stressiä lieventäviä huumorin keinoja ovat yhdistävä (affiliative) huumori, itseä tehostava (self-enhancing) huumori, sarkastinen ja muille naureskeleva (aggressive) huumori sekä omaa tekemistä vähättelevä (self-defeating) huumori. Näistä kaksi ensimmäistä tyyppiä vahvistavat hyvinvointia, tekemistä vähättelevä huumori vähentää sitä ja sarkastinen huumori ei liity hyvinvointiin mitenkään. Tosin sarkastista huumoria viljelevät kokevat saavansa vähän tukea muilta. (Fritz, 2019.) Huumori ja hauskuus ovat toki subjektiivisia kokemuksia. Tähän viittaa Tews ja Michelin (2016) tutkimus, jonka mukaan työnjohdollinen tuki hauskalle ei edistä ainakaan oppimista.

Käytetty sanasto ja kieleen kietoutunut huumori synnyttävät ryhmän sisäistä koheesiota. Lähtökohtana on, että kieltä ymmärretään. ’Vanha käsi’ on tullut tutuksi kaikille virtuaalikokouksissa istuneille. Muussa yhteydessä toteamus ei tarkoita yhtään mitään. Ohessa esimerkkejä etätyöskentelyn hankkeen kieleen tuottamasta sanonnasta.

Elinkautinen oppiminen. Kun elinikäiseen oppimiseen liittyy vapaaehtoisuutta suurempi (usein ulkoapäin tuleva) vaatimus täydentää omaa osaamista ja oppia uutta.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tekemättä. Suunnittelutyön ja varsinaisen tekemisen välinen suhde on jännitteinen. Tähän viittaa mm. dilemma puoliksi täydestä/tyhjästä lasista. Lasiongelma on helppo ratkaista. Puolittaiset lasit eivät ole itsenäinen entiteetti maailmankaikkeudessa, lasi on aina tekemisen kohde. Näin ollen tekemisen intentio määrittelee lasin statuksen. Tällä logiikalla hyvää suunnittelua seuraava tekemättömyys viittaa siis siihen, että tekeminen on jostain syystä estynyt tai viivästynyt. Yksittäisiä syitä on tietenkin lukemattomia, mutta on myös totta, että joskus hyvän suunnittelun jälkeen kannattaa antaa pölyn laskeutua ja katsoa sitten uudestaan, mitä oikeasti kannattaa tehdä.  

Ilmainen ämpäri. Aktiviteetti, jolla yritetään minimoida no-show –osallistujien määrä. On vielä keksimättä.

’Kuka päästi mut sisään?’ Eri organisaatioiden Teams-alustoilla sukkuloivat kokoustajat yrittävät muistaa, milloin kokouksen kutsujana on vaihdettava organisaatiota pystyäkseen avaamaan kokouksen, milloin taas voi mennä vierailijana oman organisaation kokoukseen. Voidaan korvata sanonnalla ’ai sä oot täällä vierailijana’, jota taas ei pidä sotkea täysin erisisältöiseen sanontaan ’ai sä oot täällä vaan käymässä’. Keväällä 2021 kysymys on saanut myös muotoja ’mulla ei ole täällä chat -oikeutta’. Kaikki nämä toteamukset kuvastavat, kuinka tärkeää osallisuuden kokemus on.

Kukko pöydällä. Kun pöydälle nostettu kissa ja käskien laulava kukko kohtaavat.  Ilmiön voi havaita tilanteissa, joissa kokoukseen osallistuja on pakotettu roolinsa tai edustamansa työryhmän takia pitämään tiettyä asiaa (toistuvasti) esillä.

’Miten täällä on viestittelyä?’. Kun säännöllisiksi kalenteroitujen kokousten välillä viestikentässä käyty keskustelu ei ollut vielä merkittävä vuorovaikutuskeino.  

Selitysvoimainen tulkintakehys. Kun työpäivä on jatkunut liian pitkälle ja mikä tahansa näkemys tai kommentti alkaa tuntua järkevältä.  

’Älkää hiipikö kokouksiin’. Kun olet itse kokouksessa paikalla muutaman minuutin etuajassa ja uppoudut (kokouksen agendan ulkopuoliseen) keskusteluun toisen varhaisen kokoustajan kanssa. Tällä välin muut kokoukseen osallistujat tulevat kuitenkin paikalle hipihiljaa ja ääneti, ja havahdut, kun joku ’hiipijöistä’ erehtyy yskäisemään mikrofoni auki.

Hankkeessa ollaan myös pohdittu suurempiakin kysymyksiä.

’Miksi me ollaan täällä?’. Kysymys on vanha eikä siihen ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.  Hankkeessa syntyi seuraava tulkinta. Olet menossa Teams –kokoukseen, jossa on kamerat auki –käytäntö. Haluat tarkistaa, että näytät kameran rajaamassa kentässä asialliselta, mutta et ehdi käydä peilin ääressä. Avaat viimeisimmän chat -keskustelun ja painat videokameran ikonia. VIdeoyhteys avautuu, näet itsesi, toteat asiallisuuden ja suljet kameran. Ne muut samaan keskusteluun alun perin osallistuneet ovat kuitenkin saaneet sinulta kutsun videopuheluun ja vastaavat siihen. He päätyvät keskustelemaan keskenään ihmetellen, miksi ovat siinä missä ovat. Kysymyksestä saattaa seurata jatkokysymys ’oliko sulla jotain asiaa’. Varsinaisen kysymyksen eri vastausvaihtoehtojen kokoamiseen olisi muuten mielenkiintoinen hankeidea ja erityisesti sen tulosten vaikuttava disseminointi (eli tulosten jalkauttaminen ja levittäminen).   

Yhteisen tekemisen kautta syntynyt kieli yhdistää tekijöitä. Mutta vaarana on sokeutua liikaa omalle sanastolle. Erityisesti tämä pätee kehittämishankkeissa, joissa joudutaan usein elämään arjessa rinnakkain ulkomaisen rahoittajan määrittelemän termistön kanssa. Esimerkiksi UKVssä (eli Urbaania kasvua Vantaa –hankkeessa) puhuimme pitkään GSIP ykkösestä (eli ensimmäisestä growth and social investment pact’stä). Vastaavasti tutkimushankkeissa tutukin sanat voivat sisältää erilaisia tulkintoja (esimerkkinä tieto). Niin arjen tekemistä kuin viestintääkin on helpottanut yhteisesti läpikäydyt peruskäsitteiden määrittelyt; toisen ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen on tärkeää

Kirjoitus julkaistu alunperin 17.6.2021 Laurea Journalissa, CC BY-SA 4.0 -lisenssi

Lähteet:

• Fritz, H. (2019). Why are humor styles associated with well-being, and does social competence matter? Examinng relations to psychological and physical well-bein, reappraisal, and social support. Personality and Individual Differences 154.
• Tews, M.J. & Michel, J.W. (2016). Does fun promote learning? The relationship between fun in the workplace and informal learning. Journal of Vocational Behavior 98: 46-55.

---