Teknologiapeikko pois yrityskulttuuria ja henkilöstön osaamista kehittämällä
TEKSTI | Anniina Honkonen
Urbaania kasvua Vantaa –hankkeen kolmannen kasvudiilin lanseeraustilaisuudessa Askelmerkit teknologiseen muutokseen esiteltiin kevään aikana vantaalaisille pk-yrityksille tarjottavat palvelut. Tapahtumassa kuultiin Perttu Pölösen puheenvuoro teknologian käyttöönottoa estävistä tekijöistä. Lisäksi keskusteltiin yrityskulttuurin ja osaamisen kehittämisen tärkeydestä teknologisen muutoksen lähtökohtina.
Kasvudiilin tavoitteena vahvistaa osaamista ja laatia suunnitelma
Urbaania kasvua Vantaa –hankkeen kolmannen ja samalla viimeisen kasvudiilin palvelut esiteltiin lanseeraustilaisuudessa 10.2.2021. Hankeasiantuntija Elina Salo esitteli kolmannen kasvudiilin palvelukokonaisuuden, johon kuuluu yhteensä neljä erilaista, teknologiseen murrokseen liittyvää palvelua (kuva 1). Palvelut on kohdennettu vantaalaisista, 20-200 työntekijää työllistävistä pk-yrityksistä koostuvalle kohderyhmälle. Lisää palveluista voit lukea kasvudiili 3:n esittelysivulta.
Hankkeen viitekehystä ja kolmannen kasvudiilin tausta-ajatusta avasi tapahtumassa hankepäällikkö Mirkka Henttonen. Kasvudiilin teemana on yrityskohtainen kasvuloikka, jota tuetaan partneriyritysten kanssa kehitetyillä ja pilotoiduilla palveluilla. Tavoitteena on laatia teknologisia projektisuunnitelmia sekä vahvistaa resilienssiä osaamisen kehittämisen kautta. Kasvudiilin palveluihin on tavoitteena saada kevään aikana mukaan 60 vantaalaista pk-yritystä.
Hankkeen rahoittaja Urban Innovative Actions on antanut myönteisen päätöksen hankkeen kuuden kuukauden pituiselle jatkolle.
”Hanke jatkuu vuoden 2022 huhtikuuhun saakka ja toiminta keskittyy jatkuvuus- ja kestävyystoimintoihin eli hankkeessa pyritään kokoamaan hankkeen aikana löydetyt ja kehitetyt parhaat käytännöt ja juurruttamaan niitä.”
Uskalla ottaa riskejä
Tapahtuman pääpuhujana toimi aikaisempien hankkeen lanseeraustilaisuuksien jatkumona futuristi Perttu Pölönen. Hän toi omassa puheenvuorossaan esille viisi asiaa, jotka jarruttavat tai jopa estävät kokonaan teknologian käyttöönottoa. Nämä ovat uskallus, tottuminen, riski, epäonnistumisen pelko ja mielikuvitus.
Vanhasta luopuminen ja uuteen hyppääminen vaativat uskallusta ja Pölösen mukaan mitä nopeammin uskallamme mennä uudistuksia päin, sitä nopeammin voimme kiittää itseämme.
”Jos me emme tee uudistusta, joku muu tekee sen ja me jäämme jälkeen. Emme voi estää tai hidastaa uuden teknologian tuloa. Täytyy siis uskaltaa hypätä mukaan, vaikka se haastaa samalla vanhan.”
Vanhan haastaminen on pelottavaa, koska olemme tottuneet tekemään asioita tietyllä tavalla emmekä pelkää tai haasta niitä. Pölönen antoi puheessaan esimerkin siitä, kuinka ennen on pelätty junia, lentokoneita ja sydämentahdistimia koska ne olivat uusia innovaatioita. Nyt ne ovat meille täysin arkipäiväisiä asioita. Sen sijaan pelkäämme uusia asioita, joista meillä ei ole vielä tietoa tai kokemusta, kuten robotisaatio tai virtuaalitodellisuus.
”Teknologinen kehitys kiihtyy ja meidän oma ajattelutapamme tulee väkisin vastaan. On kuitenkin sanottu, että on helpompi oppia uusia asioita kuin oppia vanhoista tavoista ja ajatuksista eroon”, Pölönen totesi.
Riskittömyys helpottaa uusiin asioihin tarttumista.
”Riski on välttämätön kehitykselle mutta niiden tulee olla sopivia riskejä. Maailmalla alueet, jotka tulevat muihin nähden jälkijunassa esimerkiksi teknologian kehityksessä ja käyttöön otossa ottavat valtavia harppauksia ja ovat pian samalla viivalla muiden kanssa”, Pölönen huomautti.
Epäonnistumisen pelko hidastaa toimintaamme, olemme ikään kuin säästöliekillä ja pelaamme varman päälle. Pölönen kannustaa olemaan luova ja ottamaan riskejä epäonnistumisen pelosta huolimatta. Tähän auttaa mielikuvitus, joka toimii ikään kuin kompassina, ohjaavana tekijänä, joka kertoo, mihin reagoida ja mitä tehdä.
Mielikuvituksen avulla voidaan valmistautua skenaarioihin, jotka kuulostavat nyt absurdeilta tai ovat hankalasti hahmotettavia, sillä mielikuvituksen rajat eivät ole maailman rajat.
”Ei anneta mielikuvituksen puutteen rajoittaa ajattelua”, Pölönen kannusti.
Puheenvuoronsa lopuksi Pölönen kannusti yrityksiä miettimään, mitkä juuri omassa organisaatiossa ovat näitä estäviä tai rajoittavia tekijöitä. Samalla hän muistutti, että teknologista kehitystä on helpompi ennustaa kuin ihmisiä, heidän ajatusten ja käyttäytymisen muutosta.
”Ihminen ei pelkää teknologiaa, vaan rakenteiden kestävyyttä ja valmiutta. Täytyy projisoida katseet oikeisiin kohtiin, kuten osaamisen kehittämiseen. Ajoitus on aina kaikki kaikessa. Yleensä ensimmäinen ei kannata olla, koska se raivaa tietä. Toisaalta ei kannata olla hidas vitonenkaan. Kannattaa olla nopea kakkonen, joka korjaa potin. Kuten monesti on huomattu: etukäteen pelottaa, jälkeenpäin naurattaa.”
Älä odota viimeistä pakkoa
Tapahtuman lopussa Perttu Pölönen sai puhekaverikseen hankkeen asiantuntijan, Metropolia Ammattikorkeakoulun yliopettajan ja itsekin yrittäjänä toimivan Erkki Räsäsen. Pölönen ja Räsänen keskustelivat, miten saada teknologiapeikko pois ja rohkeutta teknologiseen muutokseen.
”Mukavuusalue on muutoksen este. Me ihmiset toimitaan vasta kun on pakko. Tiedetään kyllä mitä pitäisi tehdä muttei tehdä ennen kuin se tulee tarpeeksi lähelle. Ei kannattaisi kuitenkaan odottaa sitä pakkoa”, Räsänen totesi.
Ulkoapäin tuleva paine pakottaa meitä muutokseen ja ajattelemaan luovemmin. Toisinaan muutokset onnistuvat, toisinaan eivät. Yrityskulttuurin täytyy olla vastaanottavainen ja suotuisa uudistukselle sekä osaamisen kehittämiselle.
”Paras yrityskulttuurin ilmenemismuoto on dialogi sekä se, että taataan koulutusmahdollisuuksia ja rohkaistaan henkilöstöä osaamisen kehittämiseen. Näin estetään teknologiapeikon kasvamista liian suureksi”, Räsänen muistutti.
Yrityksiä johdetaan usein numeroiden ja tilastojen kautta. Exceleissä eivät kuitenkaan näy niin sanotut pehmeät arvot kuten kärsivällisyys ja myötätunto. Numeroilla johtamisen sijaan yritystä ja henkilöstöä tulisi johtaa vuoropuhelulla ja pehmeiden arvojen esiin nostamisella. Johdon täytyy varmistaa, että muutoksen tavoitteet on ymmärretty ja siten hälventää pelkoja.
”Yrityksen täytyy uskaltaa satsata näkymättömiin asioihin, jotka eivät realisoidu heti missään mittareissa. Arvot voidaan esimerkiksi muuttaa verbeiksi, realisoitaviksi. Tässä yrityksillä on vielä paljon oppimista”, Pölönen totesi.
Haasteena dialogin puute ja osaamisen kehittäminen
Yritysten yleisimmät sudenkuopat muutosprosesseissa ovat Räsäsen mukaan dialogin puute ja liian suuret muutokset.
”Ei kuunnella asiantuntijoita ja lähdetään tavoittelemaan kuuta taivaalta. Tällöin henkilöstöllä ei ole keinoja tai osaamista pysyä muutoksen perässä”, Räsänen tiivisti.
Yksi haaste on nähdä asioita toisesta suunnasta ja luoda uusia toimintatapoja. On helppo sanoa, mikä yritystoiminnassa muuttuu mutta vaikeampaa kertoa mikä ei muutu. Vaikka työkalut olisivat olemassa, laiskuus ja muutosvastarinta venyttävät toimeen tarttumista. Yksi syy muutosvastarinnan takana on identiteetti. Haluamme pitää kiinni siitä, mitä nyt tehdään sillä identiteettimme on rakentunut sen pohjalle. Olemme koulutaipaleemme alusta saakka oppineet siihen, että meille kerrotaan mitä pitää tehdä ja oppia. Työelämässä kukaan ei enää kerrokaan, mitä tehdä ja mitä pitäisi opetella. Ilman tätä itseohjautuvuuden taitoa moni on eksyksissä.
”Teknologiataitojen opettamisen sijaan pitääkin opettaa muutoskyvykkyyttä”, Räsänen totesi.
”Oppiminen tulee kokeilun jälkeisestä pohdinnasta,”, Pölönen täydensi.
Takamatkalla oleminen, rajoitetut resurssit tai konkreettinen tarve pakottavat keksimään luovia ratkaisuja. Räsänen ja Pölönen kehottivatkin kääntämään ajattelua toisinpäin. Sen sijaan, että yritys miettii, miten saada hankittua lisää osaajia, tuleekin miettiä, miten luoda sellainen ympäristö ja puitteet, johon halutaan töihin, ja jossa asiat koetaan mahdolliseksi tehdä. Sen sijaan, että toimitaan vasta pakon edessä, tulee ajatella, että saadaan olla etulinjassa kasvajien joukossa luomassa uusia tapoja.
”Jos yrityksillä on havaittu muutostarpeita, pitäisi lähteä kehittämään osaamista ja yrityskulttuuria”, Räsänen summaa.
Yritysten kokonaiskyvykkyys muutoksissa tärkeää
Tapahtumassa puhunut Vantaan kaupungin elinkeinojohtaja Kimmo Viljamaa totesi, että nopeasti muuttuva, kehittyvä ja teknologisoituva maailma haastaa perinteisen osaamisen kehittämisen ja koulutustavat.
”Urbaania kasvua Vantaa –hanke on pyrkinyt toimintansa aikana löytämään erilaisia ratkaisuja siihen, miten sekä yritysten työntekijöiden, rekrytointiprosessien ja yritysten oman kehittämisen kautta voitaisiin löytää uudenlaisia ratkaisuja osaamisen kehittämiseen.”
Viljamaa korosti yritysten kokonaiskyvykkyyttä muutoksessa ja uudistumisessa.
”Tässä ei ratkaise pelkästään saatavilla oleva työvoima tai pk-yrityksissä olemassa olevan työvoiman osaamistaso. Lisäksi on huomioitava yritysten kokonaiskyvykkyys löytää uusia ratkaisuja ja vastata näihin teknologisiin haasteisiin ja uudistua.”
Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen kolmas kasvudiili vastaa yritysten tarpeeseen saada apua uudenlaisten teknologisten ratkaisujen etsimiseen sekä uusiin ja innovatiivisiin toiminta- ja lähestymistapoihin oman liiketoiminnan kannalta.
”Nämä yhdessä henkilöstön osaamisen kehittämisen ratkaisujen kanssa mahdollistavat yritysten kilpailukyvyn tulevaisuudessa”, Viljamaa painotti.